maanantai 27. huhtikuuta 2015

Talven kuulumisia
Iloista isänpäivää vietettiin Juustopentujen tapaamisen merkeissä. Paikalle pääsivät isä -Piehka, Vahti, Kete ja Sissi sekä tietysti Maisa ja Ruska. 
 Sissistä on kasvanut hienosti käyttäytyvä, rauhallinen koiraneiti. Eipä olisi uskonut siitä pienestä rähinöivästä riiviöstä! :)
 Vahti sen kun komistuu! On edelleen iloinen ja huoleton, isänsä kanssa ovat hyvät kaverit.
 Meidän tytöillä oli hauskat rallit Keten ja Nukan kanssa, haukku raikui!
 Marraskuussa saapui mäyränvärinen linjan 68. Tarmo -pässi sulostuttamaan uuhineitien elämää. Tullessaan Tarmo muistutti lähinnä Aku Ankasta tuttua alkuasukaspoika Torstaita... Ihmisen nähdessään se juoksi pitkin seiniä ja oli aika hupaisa ilmestys rastoissaan. Kooltaan oli suurinpiirtein puolet tyttölampaista. Ajan kuluessa Tarmo kesyyntyi niin että siitä tuli oikea äitin lellikki (siihen asti kunnes puskea jysäytti äitiä reiteen jolloin meinasi päätyä pääsiäispöytään), ihan syliin asti änkevä rapsuteltava.
 Poika on suuri eläinten ystävä. Ihmeen kärsivällisesti eläimet suhtautuvat pikkumieheen.

 Lunta oli tänä talvena ihan riittämiin. Kuvassa sertillä palkitun koiran oikeanlaatuinen turkki johon lumi ei tartu... Maisan ja Ruskan meno tyssäsi kun eivät lumipallojen takia pystyneet enää kävelemään. Rangaistusvangit istuvat suihkukaapissa odottamassa lumien sulattelua.
 Hilla hoiti syksyllä viimeiset mielikuvituspentunsa maitoa pursuten, valeraskauden jälkeen se steriloitiin. Emäntä hyvästeli sen mielessään leikkauspöydälle, mutta niin se vaan selvisi! Pari päivää oltiin tyytyväisiä että taisivat operoida yläpäätäkin kun sairashäkistä ei kuulunut pihaustakaan. Sitten kai pää ja kurkku selkeytyivät ja karvainen ovikello on toiminut taas vähintään entiseen malliin.
 Jänöstä on kasvanut hervottoman iso ja raisu poika! Pomppua se ei sulattanut ja siksi ovat eri häkeissä. "Jänö pääppä POMPIN!" hihkuu poika ja sitten päästetään jänö pomppimaan saliin. Jänö on ensimmäinen kani jolle on pitänyt tehdä katto aitaukseen. Pieni järktys oli kun kerran oli unohtunut hetkeksi vahtimatta, ja oli repinyt ihan kunnon reiän salin tapettiin. Yritettiin sitten lohduttautua että seinä näyttäisi olevan kunnossa, yhtään ei ole hirret lahonneet ainakaan siitä kohdasta... tulipahan sekin tutkittua! :)