Tarmon jälkikasvu

Tarmo on hoitanut hommansa varsin tarmokkaasti. Viikon päästä ensimmäisestä mahdollisesta lasketusta ajasta Matilda synnytti VIISI karitsaa. Kaksi viimeistä syntyivät kuolleina. Eloon jääneistä Manta ja Mimosa ovat tomeria jytkäleitä, pikkuisen rääpäle -Maurin emo hylkäsi. Mauri asuu omassa häkissään, sillä emo yrittää niitata sen jos silmä välttää. Muutaman tunnin välein on käyty nostamassa Mauri vastahakoisen emon tissille ja ahdettu pullolla lisämaitoa. Mauri onkin tormistautunut kovasti ja on kuin lihapulla. Työtä tuollaisessa orvossa on enemmän kuin vauvassa, isäntä joutuu pari kertaa yössäkin painumaan navettaan Mauria syöttämään.

Viikon päästä oli Valman vuoro, ensimmäinen pässikaritsa Vilho oli syntynyt kun huomattiin synnytyksen alkaneen. Seuraavaa ei alkanut kuulua ja viimein emäntä rohkaistui kätilön hommiin. Iso karitsa oli tulossa häntä edellä, ilmeisesti siksi eivät supistukset olleet kunnolla alkaneet. Yhteisvoimin karitsa saatiin ulos, mutta oli vetänyt keuhkot täyteen limaa. Elvytysyrityksistä huolimatta iso mustavalkoinen pässikaritsa kuoli emännän käsiin. Heti perään syntyi uuhikaritsa Varpu joka yritti ylös jo kalvojen sisällä. Hetkessä se oli jo pystyssä ja imemässä. Valma on hoitanut pikkuisiaan äärettömän hyvin.

Parin yön päästä löytyi Maurin syöttöreissulla Fridan kolmoset, jotka se oli pyöräyttänyt ilman apua. Ruskeaa Fannia se ei siedä, mutta ei yritä tappaakaan. Kun suosikkikaritsat Floora ja Fiinu imevät, kiskoo Fanni maitoa takakautta ja emo ei huomaa mitään. Huolta aiheuttaa riittävä maidonsaanti, mutta sisukkaasti kolmoset näyttäisivät tissipaikoista taistelevan.

Talven kuulumisia

Iloista isänpäivää vietettiin Juustopentujen tapaamisen merkeissä. Paikalle pääsivät isä -Piehka, Vahti, Kete ja Sissi sekä tietysti Maisa ja Ruska. 

 Sissistä on kasvanut hienosti käyttäytyvä, rauhallinen koiraneiti. Eipä olisi uskonut siitä pienestä rähinöivästä riiviöstä! :)

 Vahti sen kun komistuu! On edelleen iloinen ja huoleton, isänsä kanssa ovat hyvät kaverit.

 Meidän tytöillä oli hauskat rallit Keten ja Nukan kanssa, haukku raikui!

 Marraskuussa saapui mäyränvärinen linjan 68. Tarmo -pässi sulostuttamaan uuhineitien elämää. Tullessaan Tarmo muistutti lähinnä Aku Ankasta tuttua alkuasukaspoika Torstaita... Ihmisen nähdessään se juoksi pitkin seiniä ja oli aika hupaisa ilmestys rastoissaan. Kooltaan oli suurinpiirtein puolet tyttölampaista. Ajan kuluessa Tarmo kesyyntyi niin että siitä tuli oikea äitin lellikki (siihen asti kunnes puskea jysäytti äitiä reiteen jolloin meinasi päätyä pääsiäispöytään), ihan syliin asti änkevä rapsuteltava.

 Poika on suuri eläinten ystävä. Ihmeen kärsivällisesti eläimet suhtautuvat pikkumieheen.

 Lunta oli tänä talvena ihan riittämiin. Kuvassa sertillä palkitun koiran oikeanlaatuinen turkki johon lumi ei tartu... Maisan ja Ruskan meno tyssäsi kun eivät lumipallojen takia pystyneet enää kävelemään. Rangaistusvangit istuvat suihkukaapissa odottamassa lumien sulattelua.

 Hilla hoiti syksyllä viimeiset mielikuvituspentunsa maitoa pursuten, valeraskauden jälkeen se steriloitiin. Emäntä hyvästeli sen mielessään leikkauspöydälle, mutta niin se vaan selvisi! Pari päivää oltiin tyytyväisiä että taisivat operoida yläpäätäkin kun sairashäkistä ei kuulunut pihaustakaan. Sitten kai pää ja kurkku selkeytyivät ja karvainen ovikello on toiminut taas vähintään entiseen malliin.

 Jänöstä on kasvanut hervottoman iso ja raisu poika! Pomppua se ei sulattanut ja siksi ovat eri häkeissä. "Jänö pääppä POMPIN!" hihkuu poika ja sitten päästetään jänö pomppimaan saliin. Jänö on ensimmäinen kani jolle on pitänyt tehdä katto aitaukseen. Pieni järktys oli kun kerran oli unohtunut hetkeksi vahtimatta, ja oli repinyt ihan kunnon reiän salin tapettiin. Yritettiin sitten lohduttautua että seinä näyttäisi olevan kunnossa, yhtään ei ole hirret lahonneet ainakaan siitä kohdasta... tulipahan sekin tutkittua! :)