Ihana Mesikämmen
Kesän mukavimpia muistoja on Mesikämmenen eli Keten vierailu. Oli ihanaa nähdä miten hieno ja onnellinen koira pikku Mesikämmenestä on kasvanut! Kete nuuski sisällä kaikki paikat todella tarkkaan, mitä ei normaalisti tee kylässä olessaan. Myöskään komea koivennosto tuvan ovenpieleen ei kuulu tavallisiin tapoihin! :D Selvästi Kete siis muisti lapsuudenkotinsa.
Kete aloitti vierailun omatoimisilla lammaspaimennusharjoituksilla... Se paimensi haukkumalla, ja kiersi lampaiden ympärillä. Kete pysyi rauhallisena, aivan lopuksi intoutui hetken aikaa juoksemaan yhden lampaan kanssa puukasaa ympäri. Silloinkin tuli kutsuttaessa pois.
Kovahermoiset lampaat eivät menosta paljoa hätkähtäneet. Matilda puisteli päätään siihen malliin että täältä pesee jos räksytät vähän lähempää!
Keten urhoollinen "pikkuveli" Nuka oli hengessä mukana, kunnes sai tällin sähkölangasta. Sen jälkeen se istui hiljaa yleisön joukossa.
Kete on hyvin samantyyppinen kuin Ruska, hoikka ja korkea. Luonnekin on kovin samanlainen, ystävällinen ja touhukas. Kotiväen mukaan ei ensimmäisen vuotensa aikana ollut pahemmin paikallaan... Tutulta kuulostaa!
"Olisi hauskaa riehua, jos ei jännittäisi niin paljon!" tuumii Ruska. Lopulta sisaruksilla oli ihan kivat leikit, ja Nukan kanssa jopa reviteltiin. Kaatosade ja joka suuntaan säntäävät koirat vähän vaikeuttivat kuvien ottoa. Taaskan äänet eivät valitettavasti välity, meteli oli korviahuumaava kun meidän tytöt ilmoittivat että MEIDÄN pihassa on vieraita koiria!!
Kumpi olikaan kumpi...?
Kesän aikana Murun kunto pikkuhiljaa heikkeni. Se laihtui niin että mahtava kaulapussi hävisi melkein kokonaan. Viimeisinä viikkoina takapäästä hävisivät voimat, ja viimeisenä päivänä etujalatkaan eivät edes maton päällä oikein enää pitäneet. Viimeisenä iltana se jaksoi vielä mutustella voikukanlehtiä ja leipää. Varhain seuraavana aamuna se lähti Peten ja muiden kaniystävien luokse pilvenreunalle.
