Mesikämmen ja Aura etsivät vielä koteja

Uros Mesikämmen ja narttu Aura etsivät vielä erityisen hyviä, rakastavia koteja.

Mesikämmen on hellyttävä persoona, joka tuntuu kypsyvän omaa tahtiaan. Viime aikoina se on hoksannut, miten tärkeitä ihmiset ovat, ja osoittaa korvat litussa hellyyttään! Käyttää railakkaasti ääntään jos jokin on pielessä, kuten jos ei saa unta vaikka nukuttaa hirveästi, tai jos on kivaa ja jännää kuten sisälle mentäessä. Ei ehkä paras mahdollinen kerrostalokoira äänivarojensa takia, mutta luulisi porojen uskovan tällaista komennusta - kissojen kanssa on ainakin harjoiteltu! :)

Aura on suloinen, rauhallinen neiti. Rakastaa silittelyä, ja usein saattaa olla pöydän alla jaloissa makoilemassa sisarusten riehuessa. Toki on yleensä riehassa mukana niin kuin muutkin. Syntyi ensimmäisenä ja oli pitkään suurin tytöistä, viime viikkoina vasta ovat kokoerot tasoittuneet. Vieläkin etukäpälät näyttävät aika suurilta.

Pennut luovutetaan rekisteröityinä, eläinlääkärin tarkastamina, useaan kertaan madotettuina, syliteltyinä ja siliteltyinä. Ne ovat syntyneet ja kasvaneet tuvassa ihmisten sängyn vieressä, joten normaali kotielämä on tullut tutuksi. Emo ja leikkitäti ovat pitäneet huolen koirien kielen opettamisesta. Kissat ja kanit ovat myöskin tuttu juttu. Sisäsiisteyttä on harjoiteltu ahkerasti, ja välillä osataan jo pyytääkin ulospääsyä. Automatkat ovat sujuneet hyvin. Eläinlääkärin tarkastuksessa Mesikämmenellä, Auralla ja Pikkusiskolla todettiin pienet napatyrät, "rasvanavat", isän puolelta perittyinä.

Mesikämmenen ja Auran kanssa käytiin kyläreissulla perheessä, jossa on neljän kuukauden ikäinen kultainennoutajauros. Pennuista se oli Outo ja Pelottava, ihan eri näköinen kuin Emo! Mesikämmen murisi sille urheasti, ja uskoihan pikku Jere. Kiltisti se kävi makoilemaan pentujen viereen ja heiluttamaan häntäänsä. Eväsluita sentään uskaltauduttiin syömään, ja lopulta oli pakko ottaa torkut. Lopuksi käytiin vielä kasvattajan työpaikalla ilahduttamassa työkavereita.