Mökkeilyä

Ollaan mökkeilty jo pari viikkoa koko perheen voimin. Kanitkin asuvat omissa häkeissään peräkammarissa.

Mökillä otetaan rennosti ja löhöillään.

Välillä ulkoillaan, kellarin katolta on hyvä vahtia järven jäällä menevää moottorikelkkaa ja muuta liikennettä.

 Onneksi kuistilla on penkkejä, jos sattuu unohtumaan ulos!

Maisan ja Ruskan riehumisleikit ovat loputtomia. Hillakin välillä intoutuu mukaan, lähinnä juoksemaan räksyttäen niiden ympärillä.

Ruska on kasvanut kovasti, ja sen turkki on vaalentunut entisestään. Pentu on kuin pumpulipallo, johon lumi tarttuu tosi tehokkaasti! Ruska tuntuu muuttuneen yhdessä yössä huolettomasta pennusta vähemmän huolettomaksi. Viime päivinä se on ollut melko varma, että taivas on tippumaisillaan sen niskaan... Pimeyden metsänpeikot, ei-muuten-ollut-tuossa-eilen -peräkärry ja avannon merkkinä oleva keppi ovat saaneet raikuvasti kuulla, että täältä pesee, turha on tulla Ruskaa pelottelemaan! Usein pentu saa haukullaan hämättyä isot koirat luulemaan että jotain on oikeasti tekeillä, jolloin lopulta kukaan ei oikeastaan tiedä mille haukutaan, ja emäntä repii hiuksiaan... Onneksi makupalojen mahti on vielä suuri, varsinkin Ruska -ahmatti unohtaa nopeasti karun maailman kun namipussi rapisee.

Naapurista löytyikin yllättäen kaksi lapinkoiranarttua, äiti -Pipsa ja 10 kk ikäinen pentu Kuura. Porukalla ollaan lenkkeilty jäällä ja metsäteillä.

Pennut varsinkin ovat hyviä kamuja keskenään.